Perheellinen tai yksin eläjä voi joutua miettimään meneekö teatteriin vai ostaako esimerkiksi muutaman päivän ruoat 
- ja näin oletetaankin kunnon ihmisen tekevän.
Kaupungin tasolla voidaan kuitenkin valita toisin ....
Onko utopiaa ajatella, että perusasioiden kuntoon laittaminen olisi ensimmäinen tärkeysjärjestyksessä? Voisiko kaupunkikin olla kunnon kansalainen?